Tulipa taas kliseinen otsikko, mutta se kuvaa elämää taas varsin hyvin. Tarkoitus oli, kun tämän blogin avasin, purkaa tänne aika ajoin vähän ajatuksia yrittäjyydestä, kertoa omasta elämästä ja ylipäätään postata sellaisia juttuja joita ei tule kirjoitettua niinkään tuonne Hyvinvoinnin Alkemian blogiin. Jotenkin hyvä ajatus ei vain oikein kantanut.
Olen ollut aina jollain tavalla päiväkirja-ihminen. Tai no väärin sanoa aina, sillä varhaisteininä moneen otteeseen halusin aloittaa päiväkirjan pitämisen, mutta se kaatui hyvin monta kertaa muutamaan lauseeseen ja sitten vaan jäi. Lukiossa pääsin vihdoin kirjoittamisen makuun, sillä asuntolanhoitaja jakoi meille koulun alkaessa punakantiset päiväkirjat johon sai purkaa ajatuksia ja tuntoja. Nuo eivät kuitenkaan olleet niitä salaisia päiväkirjoja joita kirjoitettiin vain itselle, sillä tiesimme alusta asti että säännöllisesti asuntolanhoitaja keräsi kirjat ja luki ne. Opin siis silloin kirjoittamaan ajatuksiani toiselle ihmiselle ja huomasin että oli usein helpompi avata keskustelu jostain itselle vaikeasta asiasta kirjoittamalla siitä. Kirjoittaessa ehti jäsennellä ajatuksia tuodessaan niitä julki, ja vastaavasti lukijalla oli aikaa miettiä mitä tarkoitin sanoillani ennenkuin sitten vastasi ajatuksiini, toisinaan kirjoittamalla ja toisinaan sitten ihan puhumalla asiasta. Tätä samaa kirjoittamisen metodia käytin sitten aikanaan parisuhteen alkuvaiheessa kun halusin avata tuntojani toiselle osapuolelle. Kirjoittaessa ja tekstiä lukiessa ei puolustus lyö niin herkästi päälle ja voi paremmin avautua vastaanottamaan sen mitä toinen haluaa sanoa..
Mutta siis, nyt ei ollut tarkoitus upota historiaan, vaan kertoa missä mennään tällä hetkellä. Viime aikoina olen huomannut somen toimittavan osin päiväkirjan virkaa. Ongelma on vain siinä että someen postatessa asioita ja tuntemuksia ei pohdiskele samalla tavoin kuin tekstiä kirjoittaessa. Somessa haluaa herättää huomion, haluaa saada reaktioita ja tavoittaa mahdollisimman monta. Somessa jokainen ajatus joutuu myös suoraan tulilinjalle ja ajatukset joiden ulostuonti on vain ajatusvirtaa, pohdiskelua, saattaa aiheuttaa ajautumisen tilanteeseen jossa omaa näkökantaansa joutuu puolustamaan, vaikka postauksella ei ole edes halunnut julkituoda mitään näkökantaa, vaan postaus on ollut juuri sitä näkökannan puntarointia, pohdiskelua..
Olen hyvän tovin miettinyt somesta poistumista. Se ei vain ole niin helppoa, ei näin pienyrittäjänä joka ei halua käyttää omaisuutta markkinointiin. Pysyn siis maisemissa, joten jatkossakin ajatuksiani voi lukea ja kommentoida niin facessa, instassa kuin nyt myös tiktokissa (jep, ajattelin poistua somesta ja päädyin uuteen somekanavaan, hyvin loogista). Jatkossa pyrin kuitenkin entistä enemmän purkamaan näitä pohdiskelevia tuntoja tänne blogin puolelle.
Niin, siitä vierivästä kivestä…
Edellisestä postauksesta on vierähtänyt liki puoli vuotta ja tässä välissä on tapahtunut paljon. Ikuinen opiskelija on saanut uudet opiskelut käyntiin. Tällä kertaa päädyin sitten fyysisempään opiskeluun, eli seuraava tutkinto on Method Putkisto original ja kevytohjelma-ohjaaja.
Kävin itse aikanaan 2008-09 Method Putkisto Pilates tunneilla. Rakastuin lajiin heti kättelyssä. Sitten elämä heitti aikataulut häränpyllyä ja vaihdoin salia jossa kävin ja samalla vaihtui ohjaaja ja laji, vaikken sitä silloin ymmärtänyt. MP pilates muuttui siis pilatekseksi. Matkan varrella lajikirjokin laajeni ja tutustuin joogaan ja sen eri versioihin. Kaikki nuo viehättivät omalla tavallaan, mutta huomasin että jotain jäin kuitenkin kaipaamaan.
Sitten tuli koronakevät 2020 ja facebook toi uutisvirtaani mainoksen Marja Putkiston online-tunneista. Pääsin 10 eurolla testaamaan verkon välityksellä Marjan livetuntia. *KABOOM!!* se oli se juttu! Ensimmäinen 10 minuuttia ja tunsin kuinka pisteet elimistössä kytkeytyivät, kuinka tietoisuus oli mukana ja aivoni heittivät mut aikamatkalle sinne liki 13 vuoden päähän. Tätä olin kaivannut! No ne olivat vain muutama kokeilutunti ja asia jäi sitten siihen… Tai niin mä luulin.
Sitten face alkoi näyttää mainoksia ohjaajakoulutuksesta. Muistan kuinka silloin 2009 olin katsellut ihaillen ohjaajaani ja miettinyt ettei minusta koskaan olisi tuohon. En ollut riittävän notkea, en hallinnut kehoani, en ollut liikunnallinen… No kuinka ollakaan, sitten yhtenä alkukesäisenä perjantai-iltapäivänä huomasin istuvani autossa osallistuen zoom-palaveriin jossa kerrottiin ohjaajakoulutuksesta ja keskustelin itsensä Marja Putkiston kanssa. Ajatus houkutti, mutta samalla mietitytti. Ravintoterapeutti opinnot oli loppusuoralla, vain diplomityöt ja olisin valmis, eli aikaa periaatteessa olisi. Mutta entäs se raha. Ravintoterapeutti-opinnot olivat nielleet useamman tonnin ja koronakevät oli osoittanut sen että oma firma ei vielä ollut kaikkein paras tulonlähde. Joudun poistumaan kesken zoom-palaverin joten MP Finlandin edustaja lupasi soitella seuraavalla viikolla ja vastailla mahdollisiin kysymyksiin jotka heräilisivät viikonlopun aikaan..
Maanantaina Laura sitten soitti.. ja kuinka ollakaan huomasin kysyväni koska seuraava koulutus nyt sit olisi alkamassa ja miten maksupolitiikka.. ja lopputuloksena oli että seuraavana perjantaina keskustelin sitten yksityisesti Marjan kanssa ja tulin hyväksytyksi koulutukseen. Opinnot alkaisivat varsinaisesti syksyllä, mutta pääsin jo kesällä mukaan online-esiintymisen kurssille. Huikean opettavaista!
Miksi sitten päätin hypätä mukaan?
Ravintoneuvojana/-terapeuttina törmään paljon asiakkaisiin joiden kroppa on joko täysin jumissa tai ylikierroksilla stressin takia. Yksi ruuansulatuksen kannalta oleellinen tekijä on hermoston toiminta, varsinkin vagushermon. Vaikka ympärilläni on huikea verkosto erilaisia hyvinvoinnin ammattilaisia akupunktiosta vyöhyketerapiaan ja erilaisia stressinpoistohoitoja ja menetelmiä pilvin pimein, niin koin että tarvitsen jonkin työvälineen jolla pystyn auttamaan asiakkaitani vaikuttamaan ihan itse siihen omaan stressitasoon.
Oppi omasta kehosta
Mitä Method Putkisto sitten on? Oppi omasta kehosta. Se ei ole jumppaa tai liikuntaa sanan perinteisessä merkityksessä. Siihen toki liittyvät erilaiset liikkeet, venytykset, hengitysmetodit ja sillä pyritään parantamaan kehon hallintaa, liikkuvuutta ja ennenkaikkea dynaamista ryhtiä, eli sitä että keho kykenisi liikkumaan vapaasti ja luut olisivat oikeassa asennossa toisiinsa nähden jolloin elämä on kivuttomampaa, liike kevyempää ja elimistö toimii oikein.
Oleellisempi osa metodia on kuitenkin tietoisuus, se että harjoitteiden kautta oppii hahmottamaan kehon asennon, liikkeen suunnat, kehon pisteiden etäisyydet toisistaan. Eli tavallaan tässä rakennetaan uudelleen se miten tunnemme, hahmotamme ja hermotamme kehomme ja sitä kautta liikkeen. Jokainen on nähnyt pienen lapsen tai eläinvauvan joka haparoiden hakee ensiaskeliaan ja etsii liikeratoja, sitä mukaa kun se oppii tuntemaan oman liikkeensä, sitä mukaa sen liikket varmistuvat ja liikkumiseen tulee lisää voimaa ja vauhtia. Samaan tapaan onnettomuuksien jälkeen uudelleen kävelemään opetteleva joutuu rakentamaan oman kehon hermotusta uudelleen tietoisesti. Meidän ei tarvitse odottaa onnettomuutta voidaksemme keskittää huomiomme oman kehon tuntemiseen ja tunnistamiseen ja sitä kautta vieden sitä kohti sellaista linjausta ja liikettä jota haluamme tavoitella.
Jos ajatukset ja kokemukset Method Putkistosta kiinnostaa enemmän, pistähän Hyvinvoinnin Alkemian blogi seurantaan, sillä tulen tulevaisuudessa kertomaan sielä asiasta lisää.