Esiintyjä

Kävin aikanaan ala-asteen ilmaisupainotteisella Kaartilankosken ala-asteella. Kun muut lapset opettelivat ensimmäisenä soittimenaan nokkahuilua, lyötiin minulle kainaloon heti kättelyssä viulu. Valitettavasti on todettava että opettajan kunnianhimosta huolimatta ei minusta koskaan tullut suurta viulistia, en yksinkertaisesti omannut tarvittavaa kärsivällisyyttä harjoitteluun, vaikka koko ala-asteen jousisoittimia harjoittelinkin (vaihdoin ylemmillä luokilla selloon ja yläasteelle siirtyessä jäi jousi pois ja kitara sai vuoronsa).  Soittamisen lisäksi ohjelmistoon kuului laulu, jota harrastinkin aktiivisesti lukion loppuun asti, niin solistina bändissä kuin osana Toivonlinnan yhteiskoulun kuoroa. Sittemmin laulaminen on jäänyt lähinnä omaksi iloksi tapahtuvaksi. Ja myönnettäköön, että vaatisi uudelleen laulutunneille menon ennenkuin palaisin julkiseen laulamiseen.

Sain kipinän näyttelemiseenkin jo ala-asteella, kiitos koulun suuren spektaakkelin Mörköoopperan, jossa esitin Tirriäiskuningattaren roolin. Useampana vuotena oli myös joulujuhlan ehkä oleellisimman esityksen, tiernapoikien riveissä. Ensimmäisenä vuotena mänkkinä ja yleten sitten Herodekseksi. Kevätjuhliin saimme luoda omia esityksiä. Tein meidän tyttöporukalle tanssikoreografian, bändi esiintyi tietysti ja kundit suunnittelivat  sketsejä, niistä tuli vahvasti speden naisen logiikkaa noudattavia, ja minä sain kunnian esittää sitä naista. Yläasteelle siirryttäessä jäi nämä esiintymiset, mutta silloin liityin sitten kansalaisopiston näytelmäkerhoon ja pääsin nauttimaan lavajännityksestä taas tuttuun tapaan. Yläasteella tapahtui myös herätys liikkuvaan kuvaan, ja koululta ja vanhempien työpaikalta lainatut videokamerat olivat kovassa käytössä kun loimme omia musavideoita ja minileffoja. Tulipa silloin tehtyä työharjoittelu paikallisradiossa ja ihan oma radioshowkin saatiin eetteriin.

Lukiossa muu esiintyminen väheni, mutta joihinkin illanviettoihin kavereiden kanssa valmisteltiin niin musiikkiesityksiä kuin jotain lyhyitä näytelmiä. Lisäksi tietysti oli koulun kuoro jonka kanssa reissattiin kotimaassa ja jopa saksaan esiintymiskiertueelle. Lukion jälkeen pyrin teatterikorkeakouluun. En oikeasti uskonutkaan pääseväni sinne ensimmäisellä kerralla, mutta kun sitten päädyin maskeerauskouluun odottelemaan seuraavia pääsykokeita niin sille tielle jäin.

Sen verran jäi esiintyminen kuitenkin kaivelemaan takaraivoon, että hakeuduin mallitoimistoon ja pääsinkin Alreadyn listoille ja kävin ammattimallikurssin haaveillen muotinäytösten catwalkeista. En päätynyt muotinäytöksiin, mutta siitä alkoi sitten rakkaustarinani kameran kanssa. Mainoskuvauksia, ja ensimmäinen mainittava leffa-avustajarooli Lipton Coctonissa. Sen jälkeen seurasivat tasaiseen tahtiin erilaiset stillkuvaukset ja leffa ja tv-sarjaproggikset. Samaan aikaan olin toki monessa tuotannossa myös sielä kulisseissa meikkipensselieni ja hiuslakkapullojen kanssa.

Viime vuosina se meikkaaja-maskeeraajan rooli on jäänyt vähemmälle, mutta esiintymisproggiksia on yhä tasaiseen tahtiin. Päivä kuvausavustajana tai pienen roolin puitteissa kun on hauskaa vaihtelua nykyiselle arjelle ja kuvauksissa tutustuu aina mielenkiintoisiin ihmisiin.

Joten, jos tarvitset minua johonkin proggikseen ota yhteys.